Entä jos en olisi minä.

  Olen usein miettinyt, millainen olisin, jos olisin syntynyt jossain muualla, jos minulla olisi ollut erilaiset vanhemmat, jos minulla olisi ollut erilaisia ystäviä, jos olisin saanut erilaisen kasvatuksen.
 
  Jo pienenä, alle kouluikäisenä olin ujo enkä juhlinut koskaan kaverien määrällä. Olin silloinkin huono tutustumaan ihmisiin ja pelkäsin olla esillä, aivan kuin nykyäänkin. Viihdyin mielummin jonkun yhden kaverin kanssa sen sijaan että olisin ollut osana isompaa porukkaa. Kuitenkin tiedän että minussa on myös se pomoileva puoli, sellanen "johtajahahmo" joka toisaalta haluaisi olla myös näkyvä hahmo. Mitähän olisi tapahtunut, jos se puoli olisi päässyt vahvemmin esille, kuinka näkyvä tyyppi olisin ollut sen sijaan, että yritin parhaani mukaan naamioitua seinään. Entä millainen olisin, jos olisin teininä lähtenyt mukaan teinikännäilyihin sen sijaan, että olisin pitänyt absolutistin linjan jo alusta saakka? Luultavasti olisin tehnyt ainakin huomattavasti enemmän tyhmyyksiä, mutta saattaisi myös olla tapahtumarikkaampia muistoja. Tiedä sitten, olisiko ne sellaisia hyvässä vai pahassa.

  Entä jos olisin kasvanut alueella, jossa ihmiset on luontaisesti puheliaampia, sosiaalisempia, positiivisempia ja avoimempia, enkä Satakunnassa, jossa puhumista pidetään yliarvostettuna ja ihmisten yleisasenne on itseään vähättelevä ja negatiivinen. Satakunnassa katsotaan vinoon jokaista tuntematonta joka yrittää tulla kysymään edes kelloa, ennemmin saa nyrkistä kuin vastauksen. Eräs papparainen oli joskus sitä mieltä, etten voi olla kotoisin Satakunnasta ja kun kerroin että kyllä olen, hän vakuuttui silti siitä, että minulla on karjalaisen sydän, ilmeisesti vain siitä syystä, että ylipäänsä aloin jutella hänelle jotain (ja mainittuani että oma pappani on kotoisin Karjalasta). Olisihan se mukavaa kyetä rupattelemaan niitänäitä helposti kenen tahansa kanssa, mutta ei ole koskaan sitäkään taitoa tullut koskaan liikaa harjoiteltua.

  Mietin myös, millaiset asiat vaikuttavat siihen, miksi nykyään pukeuduin niinkun pukeudun, tai miksi kuuntelen juuri sitä musiikkia kuin kuuntelen. Missä olisi pitänyt tapahtua nyrjähdys, että kuuntelisin muuta tai näyttäisin erilaiselta? Nytkin tosin kumpikin noista on lähtenyt muuttumaan viimeisen vuoden aikana itsestään, ulkomaailman vaikutteista riippumatta. Enkä oikein tiedä itkeäkö vai nauraa ajatukselle, että mitäs jos minusta olisikin tullut jostain syystä pissis tai klubittaja... Hyi kamala.

  Tai jos olisinkin syntynyt eri näköiseksi... Kuinka paljon se oliskaan voinu vaikuttaa, vai olisiko vaikuttanut ollenkaan? Luulen kyllä että sillä olisi vaikutusta, jos olisinkin ollut sellainen kaunis tyttö, sellainen jotka ovat koulussa niitä "suosittuja" (mikä edes tekee suosituista suosittuja, kun ne on yleensä täysiä persläpiä?). Jännä leikkiä mielikuvilla siitä, mitkä ominaisuudet ja luonteenpiirteet olisi korostuneet ja vaimentuneet tuollaisten pienienkin ulkoisten vaikutteiden ansiosta.

  Tai sitten se mielenkiintoisin ajatus, mitä jos en olisikaan juuri yhtään erilainen kuin mitä olen nyt, vaikka nuo kaikki tekijät olisivat erilaisia? Olisinko siitä huolimatta tehnyt samoja päätöksiä esimerkiksi muuton suhteen, tuntisinki silti samoja ihmisiä, olisiko minulla silti kenties joitain samoja ystäviä, joihin on tutustunut asuinpaikasta riippumatta.

  En tiedä onko tälläisen miettimisessä oikeastaan juuri järkeä. Toisaalta teen sitä vain huvikseni enkä jossittele tyylillä "kumpa kaikki olisi ollut erilaista" koska sille menneelle ei mitään enää voi.

Shortsit+sukkikset+kengät+ vyö tän päivän löytöjä.
Huh kun näytän extralyhyeltä.

  Laiskotuttaa. Siksen jaksa tästäkään tekstistä viilata kovin järkevää kokonaisuutta. Muutenkaan tunnu saavan aikaiseksi oikein mitään, ole saanut pitkään aikaan. Syytän vuodenaikaa, kun aina on pimeää ja ankeaa. Talven kaks ärsyttävintä puolta on pimeys ja se, ettei voi ikinä pukeutua kivasti kun pitää vaan huolehtia siitä että pysyy lämpimänä.

  Mutta niin, tänään olen saanut aikaiseksi vain ostoskierroksen keskuskaan, josta kannoinki aika paljon kamaa mukanani kämpille. Löysin vihdoin "villakangas"shortsit jollasia oon halunnu jo jonkin aikaa, muttei ole tullut vastaan missään. Niissä oli kylläkin kokoluokitus aivan päin helvettiä. Ne olivat kokoa 34, kun normaali housukokoni on kaksi tai kolme kokoa suurempi. Juuri tuossa kun ystävän kanssa puhuttiin vaatteiden tilaamisesta netistä ja totesin, etten oikein tykkää tilata mitään ilman etten ole päässyt tuotetta sovittamaan. Tämä olikin hyvä vahvistus sille, ettei niihin kokomerkintöihin voi luottaa yhtään. Kaapista taitaa muutenkin löytyä vaatteissa nyt sitten vähän kaikkia vaateita kokovälillä 34-42. Että mitähän kokoa tässä nyt sitten itse muka ois...

  Jospa sitä jaksais vaikka postailla merkintöjä vähän useamminkin taas.